Sunnuntain sadetta lukuunottamatta sää on ollut koko ajan miellyttävä: vähintään puoliaurinkoista ja lämpötila kahdenkymmenen asteen vaiheilla. Kävelyä onkin tullut kymmenkunta kilometriä joka päivä, vaikka tutuimmat matkat ja pidemmät etäisyydet kuljetaan metrolla. Keskustan ulkopuolella on käyty muutamassa kauppakeskuksessa, jotka ovat suuria ja moderneja. Keskustahan on suojelualuetta, sinne ei saa rakentaa mitään radikaalia.
Kumpikaan meistä ei harrasta shoppailua, mutta kauppakeskukset ovat eräänlaisia nähtävyyksiä. Rakennus tai -kompleksi on usein huomiotaherättävä ja on mielenkiintoista katsella, mitä kaikkea sinne on keksitty asiakkaiden houkuttelemiseksi. Jos tavaroiden tarjonta edustaisi vähänkään kuluttajien todellisia tarpeita, ihmiset tarvitsisivat määrättömästi vaatteita, kenkiä ja asusteita ja lähes yhtä paljon elektroniikkaa ja kosmetiikkaa. Ruoka ja päivittäistavarat olisivat vain hyvin vähäinen, suorastaan marginaalinen tarve. Olen ennenkin kaupunkimatkoilla ihmetellyt, mistä suurkaupunkilaiset ostavat ruokansa. Ruokakauppoja ei monessa kaupungissa näy lähelläkään vilkkainta keskustaa, Helsinki on poikkeus säännöstä. Ja kuitenkin keskustassa on myös asuntoja, ei pelkästään kauppoja ja toimistoja.
Kauppakeskuksissa on yleensä iso alue, jossa on pelkkiä ravintoloita. Lissabonin keskustan kivijalkaravintoloissa on yleensä tarjolla tavanomaista eurooppalaista ruokaa, kauppakeskusten ravintoloissa on enemmän etnisiä vaihtoehtoja. Portugalilaisten suosikkikala näyttää olevan turska, sitä on tarjolla sekä tuoreena että kuivattuna. Paistettu tuore turska on ihan hyvää, kapakalaruokia ei ole kokeiltu; sitä lajia riittää yksi lipeäkalalounas kotona joulun aikaan. Hintataso on sellainen, että usein on syöty alle kympillä henkeä kohti, ja hintaan kuuluu lämmin ruoka, leipä lisukkeineen, juoma ja joskus myös jälkiruoka ja kahvi. Kaupoissa ruoka on suomalaiselle tosi halpaa; pari kertaa on ostettu iltapalaa hienon El Corte Ingles -tavaratalon supermarketista ja on hämmästelty, miten vähän ostokset maksavat. Mieleen on jäänyt, että siellä puolentoista litran vesipullo maksoi 47 senttiä, ja toisaalta Helsinki-Vantaan lentoasemalla puolen litran vesipullo maksoi 2,50 euroa. Lissabonin vesijohtovettä voi juoda, mutta se ei ole hyvää, siinä on jokin ikävä sivumaku.
Lissabonin maailmannäyttelyalueella Orientessa on Vasco da Gaman kauppakeskus. Vasco da Gaman mukaan on nimetty myös lähellä oleva torni ja silta. Vasco da Gaman silta on peräti 17 km pitkä, se johtaa yli Tejo-joen järvimäisen laajentuman. Aikaisemmin kävimme jo tällä alueella olevassa Oceanarumissa, toisella kerralla käveltiin vähän laajemmin katselemassa paikkoja. Vesipuistossa oli erilaisia moderneja suihkulähteitä. Orienten asema kuuluu myös alueeseen, siitäkin on tehty varsin näyttävä.
![]() |
| Orienten asema - Oriente station |
![]() |
| Vasco da Gama -torni ja -silta - Tower and Bridge |
![]() |
| Moderni suihkulähde - Modern fountain |
Kaupungilla näkee aika paljon kerjäläisiä, kuten muissakin Etelä-Euroopan maissa. Minua järkyttää ja suututtaa se, että sivistysvaltioissa vanhusten ja vaikeasti vammaisten täytyy hankkia elatuksensa kerjäämällä, mikä on nöyryyttävää. Joku kertoi päätyneensä siihen, että antaa joka päivä yhdelle kerjäläiselle vähän rahaa ja rauhoittaa sillä tavalla omaatuntoaan. Siihen suuntaan on mekin menty. En tiedä miten tässä kulttuurissa suhtaudutaan kerjäläisiin, mutta katukuva kielii siitä, että yhteiskunta livistää vastuusta heidän kohdallaan. Kerjäläisten joukossa on varmasti huijareitakin, mutta on paljon myös sellaisia, joilla on jokin näkyvä paha vamma.
Englannin kielellä on pärjätty täällä aika hyvin, vaikka ei voikaan sanoa, että kaikki täällä osaisivat englantia. Portugali on myös suuri maailmankieli, portugalilaisten löytöretkien ja maailmanvalloitusten seurauksena sitä puhutaan Brasiliassa ja monessa Afrikan maassa, yhteensä yli 200 miljoonan ihmisen suulla. En osaa portugalia, mutta sukulaiskielten espanjan ja ranskan avulla osaan päätellä sanan sieltä, toisen täältä. Latinasta kehittyneiden kielten lisäksi myös englannissa on paljon latinasta otettuja sanoja, jotka näkyvät täällä samanlaisina tai lähes samanlaisina, esim. information on täällä informaçao. Ymmärrän siis vähän tekstiä, esim. erilaisia kylttejä. Puhuttu kieli on sitten ihan eri juttu, se kuulostaa minusta siltä kuin puhujalla olisi hampaat yhdessä ja suu supussa, ässät vain suhisevat ja surisevat ilmassa! Ei pidä tietenkään paikkaansa, minulle vain on jotenkin tullut sellainen mielikuva. Oma-aloitteisesti osaan sanoa aamulla "Bom dia!" ja kiittää "Obrigada." Tässä kielessä kiitos on oikeastaan adjektiivi "(olen) kiitollinen", joten sitä käytetään sanojan mukaan joko feminiini- tai maskuliinimuotoisena: nainen sanoo "obrigada" ja mies "obrigado".
Tässä vaiheessa ollaan jo kotona Joensuussa. Paluulento ei ollut suora: lennettiin ensin Zürichiin, odoteltiin siellä pari tuntia, lennettiin Helsinkiin, nukuttiin yö lentoaseman alakerran hotellissa, ja kotona oltiin seuraavana päivänä ennen puoltapäivää eli vuorokausi sen jälkeen kun oli lähdetty Lissabonin hotellista. Matkalle lähdön tärkein syy oli ottaa vähän eroa tähän pimeyteen ja harmauteen, ja se onnistui todella hyvin. Aurinko paistoi, ilma oli kirkasta ja puhdasta, vaikka oltiin suurkaupungissa. Huoneen ikkunasta oli aina ilo katsella Edward VII:n puiston vihreyttä, yli hotellin vieressä kulkevan monikaistaisen kadun. Tähän aikaan vuodesta turisteja ei ollut tungokseen asti, ja kaupunkitunnelma oli jotenkin rauhallinen. Iltaisin saattaa tietysti olla toista, me nyt oltiin liikkeellä vain päiväsaikaan. Kahdessa viikossa ehtii tutustua tähän kaupunkiin ihan riittävän hyvin, seuraavalla matkalla ollaan jossakin muualla.
This and that
I got a flu on the day we were in Sintra, that was Thursday. On Sunday I was too tired to go anywhere so we spent the day at the hotel. It was raining all day, it was a good day for resting. On Monday I was feeling better, and we walked around in Chiado admiring the fine old houses.
On Sunday it was rainy but otherwise the weather has been nice all the time: sunny or almost sunny with the temperature around twenty degrees. We have walked about ten kilometres every day even if we have taken the metro on the longest distances and the streets we have walked so many times already, from Praça do Comerçio to Marques de Pombal. Outside the center we have been to a few big and modern commercial centers. There is nothing very modern in the center, because it is a protected area.
Neither of us has shopping as a hobby, but the malls are sort of sights. The building complex is often grand and it is interesting to see what lures they have invented for customers. If the supply of goods would show even a little realistically what people actually need, we would need endless amounts of clothes, shoes and accessories and almost as much cosmetics and electronics, but only very, very little daily goods like food. This is not the first time I wonder where the people living in big cities buy their food. In the center, I mean, not all the people live in suburbs. In many cities it's hard to find a grocery store; Helsinki is an exception to this.
Shopping centers don't always have a supermarket but there is usually a large area with restaurats. The corner restaurants in Lisbon center usually offer quite regular European food, in the mall restaurants there are more ethnic varieties. The favourite fish in Portugal seems to be the cod, fresh or dried. Fried fresh cod is good, but we haven't tried anything made of dried fish. One of traditional Finnish Christmas foods is made of dried cod; at home we eat it once at Christmas time. (I don't especially like it, but it is a tradition.) Here you can have a lunch for less than 10 euros, including the main course, bread, drink, perhaps dessert and coffee too. In shops the food looks very cheap to a Finn (once you have found a shop). One example: in the fine department store El Corte Ingles a 1,5 litre bottle of water cost 47 cents. When I bought a water bottle of half a litre at Helsinki-Vantaa airport it cost 2,50 euro. You can drink the tap water in Lisbon, it is not dangerous, but it tastes bad.
In the Lisbon world exhibition area Oriente there is a Vasco da Gama Commercial Centre. There is also a Vasco da Gama Tower and a Vasco da Gama bridge. The bridge is 17 kilometres long and leads across the river Tejo, which here is large like a lake. We were here earlier, visited the Oceanario, now we looked around in a wider area. The water park shows different modern fountains. Oriente railway station is also a very interesting building.
In the city you see quite a few beggars, as in the other South European countries too. I think it's shocking that in a civilized country old or seriously disabled people have to get their living by begging, which is humiliating. I heard someone saying that he gives some money to one beggar every day, and we have also done something like that. I don't know how the beggars are thought of in this culture, but it seems that the society and administration neglect looking after people. Probably there are also those beggars who are only cheating, but there are so many who have a visible bad disability.
The English language has been ok here, even if you can't say that everybody speaks English. Portuguese is also a great world language, spoken by over 200 million people in Brasil and many African countries. I don't speak Portuguese, but with some knowledge of Spanish and French I can guess words here and there. Also the Latin-based English words help a lot. So I can understand something of written text, e.g. signs. But it is much harder to understand spoken language. Portuguese spoken sounds to me like the speaker has his teeth together and his lips very small, and the hissing and burring s-sounds just flying around. I can only say "Bom dia" in the morning and "obrigada" for thank you. It is interesting that saying thanks has a gender, ladies say "obrigada" and men say "obrigado".
Now that we are finishing this blog, we are already at home in Joensuu. There was no convenient straight flight available. We flew to Helsinki via Zurich and had to stay overnight at an airport hotel in Helsinki. The main reason why we went to Lisbon was to have a bread from this grey and dark November at home, and this worked really well. It was sunny, bright and warm. It was a pleasure to see the greenness of Edward VII's park from our hotel room window, over the wide and busy street. At this time of the year there were not too many tourists, and the city looked almost peaceful. Of course, we were outside only in the daytime, it may be quite different at night. Two weeks seemed quite enough in this city, next time we'll be simewhere else.










































