Sunnuntaina käveltiin keskustan länsipuolisilla rinteillä, Estrelan ja Bairro Alton alueilla. Valkoinen kirkko Basilica da Estrela on antanut nimen ympäristölleen. Kirkon vieressä on puisto, joka näytti olevan suosittu sunnuntaipaikka, varsinkin lapsiperheille ja koiranomistajille. Puiston leikkipaikalla oli suomalaiset Lappsetin leikkirakennelmat. Estrelan puiston jälkeen kuljeskeltiin pienillä jyrkillä kaduilla ja yritettiin seurata opaskirjan esittelemää kävelyreittiä. Ongelmaksi tuli se, että alueella on paljon pieniä katuja, joiden kaikkien nimiä ei ole missään kartassa ja niin sitten tietysti päädyttiin kulkemaan minne nenä näyttää. Ei sekään ollut huono menetelmä, se vei mm. näkemään läheltä rauniokirkko Igreja do Carmon, jonka kattokaaret kohoavat ympäristöään korkeammalle ja joka näkyy laakson aukioille Rossiolle ja Restauradoresille. Kirkko on raunioitunut v. 1755 suuressa maanjäristyksessä, ja paljon ihmisiä kuoli, kun kesken jumalanpalvelusta katosta alkoi putoilla kiviä seurakuntalaisten päälle.
Rinteen pikkukujia ja portaikkoja pitkin päästiin lopulta Rossiolle ja siitä sitten Avenida de Liberdadea pitkin takaisin hotellille. Avenidalla oli näköjään torikirppis sunnuntain kunniaksi. Siellä oli jos jonkinnäköistä kaupattavaa, omien tavaroiden kirpputorimyyntiä, käsitöitä, kierrätystavaraa, antiikkia, turistirihkamaa, turkiksia, keräilytavaroita ynnä muuta. Kännykän Sports Trackerin mukaan kävelyä tuli päivän mittaan 11 kilometriä.
Maanantainä lähdettiin kokeilemaan toista opaskirjan kävelyreittiä, itäpuolen rinteitä pitkin Alfaman kautta São Jorgen linnaan. Alfama on vielä sekavampi kaupunginosa kuin Bairro Alto, siellä on rapistuneiden talojen välissä uskomaton määrä ahtaita ja sokkeloisia pikkukatuja. Timpan mielestä seutu näytti viehättävältä, minusta jonkin verran ahdistavalta. Välillä ihmeteltiin, miten hämmästyttäviin paikkoihin jotkut ajavat autoilla, ja jos vielä ajavatkin sinne, mitenkähän mahtavat päästä sieltä autoineen pois. Kartanluku oli aika haasteellista, mutta niinpä vain selvittiin linnan lähistölle. Ihan loppumatkaan piti jo kysyä neuvoa, mutta sen jälkeen oltiin itseemme tyytyväisiä, kun päästiin perille omin voimin eikä taksilla hurauttamalla kuten muutamat muut näyttivät tekevän.
São Jorgen eli Pyhän Yrjön linna on yksi Lissabonin päänähtävyyksistä. Se on alun perin rakennettu joskus 1000-luvulla ja ollut aikanaan kuninkaanlinna ja sittemmin puolustuslinnoitus. Linnassa käyminen kuuluu ilmeisesti asiaan Lissabonin turisteille, sieltä on laaja näköala mutta itse linnassa ei ole muuta nähtävää kuin kiviseinät. Paikoin pääsee kiipeämään muurien päälle ja siellä voi kiertää ympäri rakennusta. Meissä Pyhän Yrjön linna ei herättänyt suurta innostusta.
Tällä maanantain retkellä ajettiin kolmen kilometrin matka hotellilta keskustaan metrolla. Metrolla matkustaminen on hyvin edullista, kertalippu maksaa 1,40 €. Käytössä on eräänlaiset matkakortit, joihin voi ladata rahaa ja maksella sillä metromatkoja. Yritettiin Markiisi Pombalin asemalla ladata korttejamme automaatissa, mutta kaikki ohjeet oli kirjoitettu portugaliksi, eikä homma meiltä onnistunut. Mentiin sitten lipunmyyntikojun jonoon, ja kun se eteni kovin hitaasti, vaihdettiin toisen kojun jonoon, joka oli hiukan vähemmän hidas. Lipunmyyjä tutki hartaasti joidenkin asiakkaiden joitakin lomakkeita, keskusteli pitkään joidenkin asiakkaiden kanssa ja puhui välillä puhelimeen. Näköjään lipunmyyjän töihin kuului kaikenlaísta muutakin kuin lippujen myyminen. Yleensäkin täällä näyttää olevan työnteossa erilainen mentaliteetti kuin Suomessa. Jokaista hommaa tekemään tarvitaan paljon ihmisiä eikä tehokkuus ole tärkeimpiä päämääriä. Hotellin aamiaishuoneessa häärii yleensä 5 tai 6 tarjoilijaa; tosin heitä ei voi moittia tehottomuudesta, pöydät siivotaan reippaasti ja usein joku jopa ehtii esitellä asiakkaalle, mihin pöytään hän voisi istahtaa. Mutta joku muu voisi toimia yhtä reippaasti: tämän 6-kerroksisen hotellin toinen hissi on ollut epäkunnossa jo viikon, ovelle on teipattu lappu, jossa pahoitellaan että hissi on väliaikaisesti pois käytöstä. Väliaikainen alkaa näyttää pysyvältä.
On the slopes
When we are as tourists in a city, we usully go from one place to another either walking or on public transport, and very rarely take a taxi. When you are walking, you can see everything better and you can always stop when you want to take photographs. I think reading a map is often fun, though sometimes not so fun, and it is interesting to find out the routes of buses and trams. On a bus, tram or train you can watch local people, how they look and how they behave.
On Sunday we walked on the westen slopes, in Estrela and Bairro Alto. The big white church Basilica da Estrela has given the name to its neighbourhood. Next to the church is a nice park that seemed to be a very popular place for families and dogowners to spend their Sunday. After the park we walked on the steep and small streets trying to follow the route described in our guidebook, but it was not very easy, because there were many streets so small that their names were not on any map. So finally we just walked on amd made random turns and so we found e.g. the ruined church Igreja do Carmo. It was ruined in the great earthquake in 1755. Lots of people died in the church, when the earthquake started at the time of service and stones dropped from the ceiling on the people and killed them.
We finally made it down to Rossio along the little alleys and stairs and walked back to our hotel along Avenida de Liberdade. There was a kind of market in the park of Avenida, there were lots of people selling flea market things, handicrafts, collector's items, antiquities, souvenirs and all kinds of thinga. When we got to the hotel, our Sports Tracker showed that we had walked 11 kilometres.
On Monday we went for another route in our guidebook, from Praca do Comercio up to Castello São Jorge through Alfama. In Alfama there are ramshackle houses and very narrow streets in a labyrinth, where map-reading is very difficult. Timo thought it looked charming, to me it looked a bit distressing. Sometimes we were amazed what kind of places people drive their cars to, and it seemed even more amazing if they ever can drive out of thos places. After all the maze we got up and only once had to ask for directions to get to the gate of the castle. We were very pleased with ourselves, having climbed there on our own and not come by taxi as some people seemed to do.
The castle of São Jorge is one of the main sights in Lisbon. It was originally built some time in the 10th or 11th century and it has been used as a royal castle and also as a fortress. What is there now for a tourist? A wide view over the city and the river Tejo, and handsome stone walls. In some places it is also possible to climb on top of the walls and walk around the building. Perhaps some other people are more enthusiastic about this castle than we.
This time we took the underground, or metro, to the center and back to the hotel. Metro tickets are quite cheap, 1,40 €. We have travelcards, where you can load money for paying in the metro, and we tried to load in some more money in an automat, but all the instructions were only in Portuguese so we didn't quite understand what to do and went to queue to a ticket booth. It took a long time before we could reach the clerk, she spent a lot of time reading some sheets other customers gave her and having long converstions with some other customers. Obviously selling tickets is not her only job.
It seems that in Portugal there are often more people doing a job than in Finland, e.g. waiters and clerks. But still things are not always done very effectively. At this hotel there are six floors and two lifts. For a week now one of the lifts has been out of order, "temporarily", as it says on a piece of paper attached to the door. To us it looks more like "permanently".
Mukavan näköisiä kapeita katuja pitkin olette kulkeneet. Minuakin kyllä hieman ahdistaisi kävellä noin korkeiden talojen reunustamilla kapeilla kujilla - puhumattakaan siitä, että ajaisin autolla sokkeloisiin paikkoihin. Hyvää matkan jatkoa!
VastaaPoista